Jos yks Kake tekisi tämän, niin arvatkaa mihin kamera asennettaisiin?
http://singularityhub.com/2010/11/17/cyborg-professor-to-implant-camera-on-back-of-head/
Hyvää päivää, hyvää yötä, täällä tarvitaan salamavalo. Näihin kuviin. Pasila, porilaisten marssi!
maanantai 22. marraskuuta 2010
maanantai 15. marraskuuta 2010
Kake & Cyrus
Charles Lathamin kerrotaan projisoivan tunteitaan alteregoonsa, kaksoisolentoonsa. Latham tutkii itseään apunaan Cyrus, joka kantaa hänen pitkään salaamaansa toista nimeään. Tämä on kirjan mukaan myös turvallisempi itsetutkiskelun muoto kuin ottaa itsestään sellaisia lavastettuja valokuvia, joissa vahingoittaa itseään fyysisesti. Ongelmia voi ilmeisesti syntyä varsinkin silloin jos kuvat julkaistaan avoimessa blogissa. Cyrus tekee usein vääriä ratkaisuja, on taipuvainen masennukseen ja käyttäytyy itsetuhoisesti.
Näin Latham & Cyrus (yksityiskohta kuvasta)
Yks Kake ja Cyrus (no, nyt tiedätte Kaken toisen nimen)
Näin Latham & Cyrus (yksityiskohta kuvasta)
Yks Kake ja Cyrus (no, nyt tiedätte Kaken toisen nimen)
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Yasumasa Helminen
Yks Kake Yasumasa Morimurana, joka tutkii kiakon ja miehen syvintä olemusta ottamalla itsestään kuvia Raimo Helmisenä.
Tällä kuvalla siirryn feminiinisen tutkimuksistani miehen ja maskuliinisen olemuksen tutkimiseen omakuvien ottajien kuvilla. Uskon olevani jonkin tärkeän ja merkittävän oivalluksen jäljillä. Raportoin heti kun kun jotain selviää.
Tällä kuvalla siirryn feminiinisen tutkimuksistani miehen ja maskuliinisen olemuksen tutkimiseen omakuvien ottajien kuvilla. Uskon olevani jonkin tärkeän ja merkittävän oivalluksen jäljillä. Raportoin heti kun kun jotain selviää.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Yasumasa Monroe
Yasumasa Morimuran kuvien erinomaisuutta en kertakaikkiaan tajua. Se, että hänen kuviensa kerrotaan tutkivan historiallista ja nykyistä feminiinisyyttä ei auta yhtään. Tässä kuvassa Morimura esittää Marilyn Monroeta. Ei tämä taivu edes parodialle (vaikka yleensä se onkin hauskaa kun mies pukeuttuu naiseksi). Piste.
Alla: yks Kake kuvasi itsensä Morimurana esittämässä Marilyn Monroeta. Näin yks Kake tutkii modernin taidevalokuvauksen omakuvien paradigmaa omakuvien paradigman kautta.
Ei kai:
mutta ehkä:
Alla: yks Kake kuvasi itsensä Morimurana esittämässä Marilyn Monroeta. Näin yks Kake tutkii modernin taidevalokuvauksen omakuvien paradigmaa omakuvien paradigman kautta.
Ei kai:
mutta ehkä:
Elina, mitä sä teet?
Siirsin postauksen toisesta blogistani tänne. Jääköön Runokokorjaamo etupäässä runoudelle ja tämä valokuvalle.
Elina Brotheruksen kuvat ovat hienoja. Mutta ne ovat hienoja visuaalisen voimansa vuoksi. Ei sen vuoksi, että niissä on hyvä idea, ajatus tai tarina takana. En tiedä onko kuvaaja itse ollut halukas mainostamaan tätä puolta kuvissaan, mutta kirjallisuudessa ja lehtiartikkeleissa on tyypillistä siirtää huomio pois visuaalisesta etevyydestä jonnekin kuvien taakse – tämä informaatio on varmasti oleellista kun kuvista esitetään historiallisia tai aikalaistulkintoja, mutta se ei ole salaisuus kuvien erinomaisuuden takana.
Charlotte Cotton katsoo mainitsemisen arvoiseksi nimenomaan sen, että Brotherus otti kuvia ollessaan haavoittuvimmillaan; matkalla vieraassa maassa, jonka kieltä hän ei täysin osannut. Niinpä artisti kuvasi itseään opiskelemassa kieltä post-it tarrojen avulla, mistä syntyy ”humoristinen” kuva. Susan Bright ei myöskään sano sanaakaan Brotheruksen kuvien visuaalisuudesta vaan kirjoittaa niiden omaelämäkerrallisista viitteistä ja siitä kuin nämä viittaukset muuttuvat harvinaisimmiksi myöhäisemmissä töissä valokuvissa. Suorat, kierot, harvinaiset tai yleiset viittaukset tarvitaan luultavasti intellektuaaliseksi tueksi kuvien taakse tai sitä varten, että kriitikot & teoreetikot saavat kirjoitettavaa. Ei siinä mitään. En moralisoi. Totean vain, että ne ovat Brotheruksen kuvissa se viimeinen asia, joka tekee niistä hyviä.
Kuvaaja kuvaamassa itseään on yksi kulahtaneimmista ideoista ja siihen on vaikea tuoda mukaan mitään sellaista uutuutta, joka ei olisi jossain enimmäkseen vaivaannuttavaa. Tämä blogi pyörii, jos pyörii, tämän seikan ympärillä ja siinä kiinni.
Ei näin:
vaan näin:
ei näin:
vaan näin:
ei näin:
vaan näin:
Elina Brotheruksen kuvat ovat hienoja. Mutta ne ovat hienoja visuaalisen voimansa vuoksi. Ei sen vuoksi, että niissä on hyvä idea, ajatus tai tarina takana. En tiedä onko kuvaaja itse ollut halukas mainostamaan tätä puolta kuvissaan, mutta kirjallisuudessa ja lehtiartikkeleissa on tyypillistä siirtää huomio pois visuaalisesta etevyydestä jonnekin kuvien taakse – tämä informaatio on varmasti oleellista kun kuvista esitetään historiallisia tai aikalaistulkintoja, mutta se ei ole salaisuus kuvien erinomaisuuden takana.
Charlotte Cotton katsoo mainitsemisen arvoiseksi nimenomaan sen, että Brotherus otti kuvia ollessaan haavoittuvimmillaan; matkalla vieraassa maassa, jonka kieltä hän ei täysin osannut. Niinpä artisti kuvasi itseään opiskelemassa kieltä post-it tarrojen avulla, mistä syntyy ”humoristinen” kuva. Susan Bright ei myöskään sano sanaakaan Brotheruksen kuvien visuaalisuudesta vaan kirjoittaa niiden omaelämäkerrallisista viitteistä ja siitä kuin nämä viittaukset muuttuvat harvinaisimmiksi myöhäisemmissä töissä valokuvissa. Suorat, kierot, harvinaiset tai yleiset viittaukset tarvitaan luultavasti intellektuaaliseksi tueksi kuvien taakse tai sitä varten, että kriitikot & teoreetikot saavat kirjoitettavaa. Ei siinä mitään. En moralisoi. Totean vain, että ne ovat Brotheruksen kuvissa se viimeinen asia, joka tekee niistä hyviä.
Kuvaaja kuvaamassa itseään on yksi kulahtaneimmista ideoista ja siihen on vaikea tuoda mukaan mitään sellaista uutuutta, joka ei olisi jossain enimmäkseen vaivaannuttavaa. Tämä blogi pyörii, jos pyörii, tämän seikan ympärillä ja siinä kiinni.
Ei näin:
vaan näin:
ei näin:
vaan näin:
ei näin:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)